Jep, päivä meni siihen asti hyvin kunnes tulin possujen luota tietokoneen ääreen niin alkoi maanantai. Viikonlopun aikana syntyneille possuille annoin rautaa ja ripulia ehkäisevää lääkettä. Saman liikkeen tein n.80 kertaa ja se tuntuu nyt ranteessa. No rutiinihommat sain valmiiksi ja ajattelin että kun koneen ääreen pääsen niin teen kaikki kirjanpitotyöt possujen osalta valmiiksi. Mutta kun avasin kyseisen ohjelman niin viimekerran päivityksen ansiosta tietyt tiedot ovat hävinneet taivaan tuuliin. Miksi aina pitää päivittää ohjelmia, juuri kun ne on saanut toimimaan joten kuten...grrr... onneksi jotain tietoja löytyi ja varmuuskopiot on otettu. Mutta silti ottaa päähän!
Isäntä odottaa pellolle pääsyä, kun on pari päivää ripsinyt vettä. Enää 1/3 alasta on kylvämättä. Mutta se tietää sitä että minä olen ne päivät yksin possujeni kanssa kun isäntä on pellolla. Onneksi lapset käyvät päivähoidossa. Vaikka kommentteja on tullutkin että kyllä sitä ennen vanhaan hoidettiin lapset siinä eläinten kanssa yhdessä. Niinpä niin se oli ennen vanhaan kun oli muutama hassu lehmä ja sika nurkissa. Nyt kun kaikkia pitää vähintään olla se sata, niin ei ole enää niin yksinkertaista ottaa lapsia mukaan töihin. Vaaran paikkoja kun on itsellekin tullut, saatikka jos muksut olisi mukana.
Niin eilen lupailin kertoa poikamme kallonkorjausleikkauksesta enemmän. Saimme tosiaan lähetteen sairaalaan viime joulukuussa. Tammikuussa tt-kuvauksessa ja tulos oli että pojalla on ollut syntymästä asti kallon etuosan vasemmanpuoleinen sauma kiinni. Tämä ei ole vaikuttanut muuta kuin ulkonäköön. Pää on kasvanut normaalisti ja poika kehittynyt vauhdilla. Oppi kävelemään alle kymmenen kuun. No lääkärit olivat tehneet päätöksen että kallo korjataan ja leikkaus tapahtuikin jo helmikuussa. Vasemman puolen koronaarisauman kraniosynostoosi oli diagnoosi. Ja leikkaus nimeltään kranioplastia. Pojan otsaluu muotoiltiin uudelleen. Iso juttu se oli, mutta nopeasti pikkumies siitä toipui. Teho-osastolla oltiin neljä päivää ja pari tavallisella osastolla. Pari viikkoa kotona toipumisaikaa. Kotona sitä ensin oli aika paljon pojan perässä menossa. Kun on niin vilkas kaveri, mutta hyvin selvisimme suuremmilta kolhuilta. Nyt kun leikkauksesta on kulunut kohta jo kolme kuukautta. Ei sitä enää koko ajan ajattele. Ja hiuksen ovat peittäneet komean arven joka menee korvasta korvaan. Se mistä poikamme kraniosynostoosi johtui, ei voida sanoa varmaksi. Perätilavauva hän oli ja syntyi sektiolla. Eli ehkä sekä ulkoiset tekijät että perintötekijät tämän aiheuttivat. Pitää vaan olla tyytyväinen että suomessa on niin huippulääkäreitä jotka tämänkin leikkauksen tekivät. Nyt poika saa huoletta elää normaalia elämää. Kasvojen ulkonäkö muuttui hyvin vähän ja muutenkin vielä ulkonäkö muuttuu paljon iän myötä. Kehitykseen, aivotoimintaan ei tämä vamma vielä vaikuttanut, ja sitä ei tiedä olisiko koskaan vaikutttanutkaan, mutta pääasia että korjattiin.
Mitä vielä, tässä tämä elämä menee, lasten, possujen, peltotöiden ym. merkeissä. Harrastuksia ei liiemmin ole. Yhdistystoimintaa ja kunnalispolitiikkaa "harrastan". Kesää odotellessa ja Madonnnan konserttia! 
